Suomalaiset ovat menestyneen erinomaisesti mäkihypyssä siitä lähtien, kun he ensimmäistä kertaa osallistuivat mäkihypyn olympialaisiin. Haluamme esitellä sinulle muutamia menestyneimpiä suomalaisia mäkihyppääjiä:
Matti Nykänen
Kaikkien aikojen menestynein mäkihyppääjä koko maailmassa on Matti Ensio Nykänen, syntynyt Jyväskylässä vuonna 1963. Nykänen on voittanut kultaa olympialaisissa mäkihypyssä neljä kertaa, maailmanmestaruuden kuusi kertaa ja Suomenmestaruuden 13 kertaa.
Ensimmäistä kertaa Nykänen kohosi mäkihypyssä huippupisteille vuonna 1981, jolloin vain 18-vuotias Nykänen voitti nuorten maailmanmestaruuden sekä samalla ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa. Kaksi vuotta myöhemmin hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon ja lentomäen MM-kisoissa pronssia. Samalla kaudella hän voitti ensimmäisen maailmancupinsa. Aktiiviuransa aikana mies oli 177 cm pitkä ja painoi 60 kg. Valmentajana hänellä olivat Matti Pulli ja Risto Pirttimäki. Yhteensä palkintokorokkeella Nykänen on ollut 76 kertaa.
Mitaleja Nykäsellä on olympialaisista yhteensä viisi, maailmanmestaruudessa 14 ja Suomenmestaruudesta 22. Maailmancupin Nykänen on voittanut neljä kertaa ja osakilpailuvoittoja miehellä on 46 kappaletta, joka oli pitkään 2013 vuoteen saakka maailmanennätys. Nykäsellä on myös veteraanien MM-kilpailuista kolme mitalia, joista kaksi on kultaa.
Ei siis ihme, että Nykäsen mukaan on nimetty hyppyrimäki Jyväskylässä, joka tunnetaan tänä päivänä nimellä Matti Nykäsen mäki. Tänä päivänä Nykänen tunnetaan lisäksi laulajana ja ”turhan” julkisuuden henkilönä. Urheilu ei ole kuitenkaan täysin unohtunut, vaan Nykänen kuuluu Jyväskylän Hiihtoseuran ja käyttää suksinaan Elaneja, Kneissleja sekä Atomiceja.
Mäkiuran päätös
Nykäsen pitkä huippu-ura alkoi hiipua Thunder Bayn 1990-vuoden olympialaisissa, jossa Nykänen sijoittui viimeisen kerran kolmenkymmenen parhaan joukkoon. Pitkäaikaisen hyppäämisen tuloksena miehen nikamat olivat kuluneet ja selkäkivut olivat kovat. Särkylääkkeet ja leikkauksetkaan eivät voineet korjata miestä entiseen kuntoonsa, ja viimeiset hypyt hypättiin vuonna 1992 kesällä Kajaanissa. Samana vuonna mies matkusti Sapporoon tavoitteenaan harjoitella ja päästä jälleen Suomen joukkueeseen, mutta kolmeviikkoisen matkan aikana hyppyjä kertyi vain kuusi eikä Nykänen enää päässyt Suomen joukkueeseen.
Nykänen palasi mäkeen vuonna 2007 harjoitellakseen vuoden 2008 veteraanien MM-kisoihin. Kisoissa hän voitti kultaa pikkumäessä 40-44-vuotiaiden sarjassa.
Sittemmin Nykänen on tehnyt laulaja-uraa vuodesta 1992 lähtien. Viimeisin albumi ”Ehkä otin, ehkä en” ilmestyi vuonna 2006. Letkauksistaan tunnetusta Nykäsestä on tehty myös monia televisiosarjoja, kuten ”Nykäsen Matti” -tositelevisiosarja, sekä Nykänen ”Omin sanoin” -dokumentti. Huonoakin julkisuutta on ropissut, sillä miestä on seurattu tarkkaan julkisuudessa hänen epävakaiden avioliittojensa takia ja mies valittiin Suomen turhimmaksi julkkikseksi vuosina 1996, 2003 sekä 2005. Lisäksi Nykänen on myös tuomittu vankeuteen puukotuksesta ja on saanut lukuisia muita syytteitä pahoinpitelyistä ja puukotuksista, muun muassa oman vaimonsa. Vaikka Matille aina sattuu ja tapahtuu, kuuluu hän yhä Suomen ikonisimpiin urheilijoihin.
Janne Ahonen – rautainen suorittaja
Janne Petteri Ahonen on tehnyt uraa sekä mäkihyppääjänä että kiihdytysajajana. Vuonna 1977 syntynyt Ahonen on kaksinkertainen maailmanmestari henkilökohtaisissa kilpailuissa mäkihypyssä vuosilta 1997 sekä 2005 ja on voittanut moninkertaista maailmanmestaruushopeaa sekä pronssia normaalimäessä, suurmäessä sekä lentomäessä. Ensimmäisen MM-kultansa Ahonen voitti 16-vuotiaana vuonna 1993.
Lisäksi Ahonen on ainoa viisinkertainen Keski-Euroopan mäkiviikon voittaja ja on voittanut maailmancupin kahdesti. Joukkuekilpailuissa Ahonen on kolminkertainen maailmanmestari, mutta henkilökohtainen olympiamitali on jäänyt puuttumaan. Jannea on valmentanut hänen oma veljensä Pasi Ahonen sekä Jari Larinto. Ahonen edustaa Lahden Hiihtoseuraa ja hiihti Fischerin suksilla.
Alun perin Ahonen ilmoitti lopettavansa mäkihypyn vuonna 2008 ja hänelle järjestettiin huippuhyppääjien tapahtumakin silloin, mutta mies muiden yllätykseksi ilmoitti vielä osallistuvansa kisoihin kaudella 2009-2010. Tämän jälkeen Ahonen on vielä ollut mukana kauden 2011-2012 kisoissa, 2013-2014 kaudella, 2014-2015 kaudella ja nyt hänet on valittu Suomen mäkihyppymaajoukkueeseen kaudelle 2017-2018 – jopa kymmenen vuotta miehen ensimmäisten eläkeaikeiden! Miehen lempinimi ei turhaan ole Rane Kuningaskotka.
Ei pelkkää mäenlaskua
Mäkihyppy ei suinkaan ole ainoa laji, josta Ahonen on tullut tunnetuksi. Ahonen harrastaa kiihdytysajoa ja on sijoittunut FIA:n kiihdytysajon EM-kisoissa viidenneksi vuoden 2010 kisoissa. Vuonna 2011 Ahonen perusti oman kiihdytysautotallin nimeltään ART eli Ahonen Racing Team. Tällä hetkellä Ahonen toimii kaiken muun touhun ohessa mäkihyppy-valmentajana vuonna 2001 syntyneelle pojalleen ja tehtailee mäkihyppypukuja Suomen Hiihtoliitolle.
Matti Hautamäki – Puijosta olympiamitalistiksi
Oululainen Matti Antero Hautamäki on vuonna 1981 syntynyt mäkihyppääjä, joka on tosin jo lopettanut aktiiviuransa. Olympiamitalistiksi noussut Hautamäki edusti aikoinaan Puijon Hiihtoseuraa jalassaan Atomicin sukset liki koko 8-vuotisen uransa aikana.
Hautamäellä on mäkihyppyajoiltaan taskussaan maailmancup-pronssia kaksista kisoista ja 16 osakilpailuvoittoa. Palkintokorokkeella Hautamäki on ollut yhteensä huimat 38 kertaa. Mies on ollut myös lentomäessä taitava ja sai MM-kisoissa vuosina 2004, 2006 ja 2008 hopeaa sekä pronssia vuosina 2002 sekä 2010. Tästä johtuen mies tunnettiin mäkihyppypiireissä lentävänä oululaisena. Maailmanmestaruus on laskeutunut taskuun yhden kerran Hautamäen uran aikana, vuonna 2003.
Hautamäellä oli pitkään Suomen mäkihypyn ennätys hallussaan 235,5 metrillä, mutta sittemmin Janne Happonen rikkoi sen vuonna 2011. Hautamäki ei kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan teki kuuden osakilpailun voittoputken kaudella 2004-2005.
Nykyisin lentävä oululainen tekee uraa veturinkuljettajana. Ammatti oli Hautamäelle hänen mukaansa selkeä, seuraava ammattikuvio mäkihyppyuran jälkeen.